Matalataajuiseen siniäänivärähtelyyn perustuva VIBROAKUSTINEN TERAPIA on osa suomalaista ja kansainvälistä musiikkiterapiaa. Sen kehittämistyö käynnistyi jo 1960-luvun lopulla norjalaisen Olav Skillen ja suomalaisen Petri Lehikoisen toimesta. Muita Vibroakustisen terapian pioneereja ovat Tony Wigram, Riina Raudsik ja Eha Rüütel.

Musiikkiterapeuttien lisäksi matalataajuista 
äänivärähtelyhoitoa käyttävät myös siihen koulutuksen saaneet 
fysioterapeutit, psykoterapeutit, psykologit, kehitysvammaohjaajat ja muut 
terveydenhuoltoalan ammattilaiset. Matalataajuisen äänivärähtelyhoidon 
erilaisia sovelluksia löytyy useita eri puolilta maailmaa. Tunnetuimpia näistä 
ovat suomalaisen fysioakustisen menetelmän ohella norjalainen 
Multivib ja amerikkalaiset Somatron ja Music Vibration Table (MVT).

Fysioakustinen menetelmä on edesmenneen suomalaisen musiikkiterapian pioneerin Petri Lehikoisen kehittämä suomalainen sovellutus matalataajuisesta äänivärähtelyhoidosta.

Vibroakustisella terapialla tarkoitetaan matalataajuisen siniäänen terapeuttista käyttämistä ja kohdistamista vibroakustisen laitteiston kautta ihmisen kehoon. Terapiassa käytetään puhdasta siniaaltoa, joka on kaikkein yksinkertaisinta olemassa olevaa ääntä. Vibroakustisessa terapiassa käytettävän siniäänen korkeus vaihtelee tyypillisesti 20-100 Hz:n välillä.

Siniäänet värähtelevät ihmisen lihaksistossa ja vaikuttavat lihassoluihin. Kun lihakset resonoivat äänen mukana, ylimääräinen jännitys laukeaa niistä, verenkierto paranee, kehon osat lämpenevät, kuona-aineet kulkeutuvat nopeammin pois ja aivojen hapen saanti paranee. Fysiologisia vaikutuksia voidaan havaita sekä solutasolla, että laajemmilla kehon alueilla mm. lihaksissa ja lihasryhmissä, sisäelimissä ja hermostollisissa toiminnoissa. Vibroakustinen terapia on hyvin hellävaraista, joten hoitoa voidaan antaa sellaisissakin vaikeatasoisissa kivuissa, joissa esimerkiksi manuaalinen hoito ei ole mahdollista.

Vibroakustista terapiaa voidaan käyttää osana laaja-alaista musiikkiterapiaa tai omana erillisenä hoitomuotona.

Fysioakustista menetelmää ja muita edellä mainittuja matalataajuiseen äänivärähtelyyn perustuvia hoitomenetelmiä käytetään hyvin monenlaisten oireiden ja sairauksien hoitoon.

Usein näiden menetelmien käyttö perustuu kliiniseen kehittämistyöhön ja sen kautta saavutettuihin positiivisiin hoitovasteisiin (esim. Ala-Ruona 2003). Selkeää tutkimuksellista näyttöä monien sairauksien ja oireiden osalta sen sijaan on melko vähän. 
Tämä koskee erityisesti Suomessa tehtyä, fysioakustista menetelmää koskevaa tutkimusta. Tutkimukseen perustuvaa näyttöä löytyy kuitenkin enemmän muualta maailmalta. Tutkimusta on tehty sekä Multivibin, Somatronin, Music Vibration Table:n että fysioakustisen menetelmän osalta. Kaikilla edellä mainituilla menetelmillä on niin paljon yhtäläisyyttä että tutkimustulokset voidaan ainakin tietyssä määrin yleistää koskemaan kaikkia näitä menetelmiä.

Tutkimusta on tehty mm. matalataajuisen äänivärähtelyhoidon fysiologisista vaikutuksista lihasspastisiteetin ja liikkuvuuden hoidossa, kivunlievityksessä, psyykkisissä häiriöissä, kuten stressi ja ahdistus sekä keuhko- ja sydänsairauksissa. Uutena tutkimusalana on viime vuosina noussut esiin erilaiset riippuvuusongelmat, 
kuten päihde-, peli- ja huumeriippuvuus.

Tutkimukset ovat osoittaneet matalataajuisen äänivärähtelyn toimivuuden monien eri sairauksien ja oireiden hoidossa ja lievityksessä. Niinpä erityistä huomiota onkin kiinnitetty näiden menetelmien käyttämiseen liittyvään koulutukseen, tieto-taitoon ja terapeuttisiin laatukriteereihin. Ammattitaitoon kuuluu ehdottomasti myös sen tietäminen ja ymmärtäminen milloin näitä menetelmiä ei ole syytä käyttää.

Wigram (1996) on esittänyt mahdollisia VA-terapiaan liittyviä vastaindikaatioita perustuen teoreettisiin oletuksiin, kliiniseen kokemukseen ja maalaisjärkeen. Hänen mukaansa VA-terapiaa ei tule käyttää psykoosien hoidossa, akuuteissa tulehduksissa, raskauden aikana, verisuonitukoksissa, verenpainetaudeissa tai niillä potilailla, joilla on sydämentahdistin. (Wigram, 1996.) Fysioakustisen menetelmän yhteydessä on esitetty myös edellä mainittuja vastaindikaatioita. Poikkeuksena on kuitenkin verenpainetaudit, joiden yhteydessä FA-menetelmää on käytetty varsin hyvin tuloksin. Raskauden yhteydessä FA-menetelmän käyttö on nähty haitallisena nimenomaan ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Lisäksi fysioakustisen menetelmän yhteydessä on vastaindikaatioina esitetty akuutti välilevyn pullistuma tai tyrä, akuutit onnettomuuden jälkeiset pää- ja niskavammat, ulkoinen tai sisäinen verenvuoto (ei koske kuukautisia) ja angina pectoris. Diabetespotilaita hoidettaessa on myös huomioitava mahdollinen “insuliinituntemusten” syntyminen.

Wigram ja Dileo (1997) esittävät, että VA-terapiaa toteuttavalla henkilöllä tulisi olla soveltuva terveydenhuoltoalan tai terapia-alan koulutus ja riittävä koulutus myös musiikin käyttämiseen osana VA-terapiaa. Heidän näkemyksensä on, että musiikkiterapeutin koulutuksen pohjalta on varsin hyvä pätevöityä myös VA-terapian käyttämiseen työssään. (Wigram & Dileo, 1997.)

Vibroakustisen terapian perusteltu ja tuloksekas käyttö vaatii riittävää menetelmään perehtymistä. Tämän vuoksi menetelmän ymmärtämiseen ja monipuoliseen kliiniseen käyttöön perehdyttävä koulutus on ensiarvoisen tärkeää, ennen kuin menetelmää alkaa työssään käyttää. Tällaista koulutusta järjestää VIBRAC (Vibroakustisen terapian koulutus- ja tutkimuskeskus, Skille-Lehikoinen Centre for Vibroacoustic Therapy and Research, Eino Roiha Foundation) Jyväskylässä (www.vibrac.fi ja www.ers.fi).

LISÄTIETOA KOULUTUKSISTA SAAT VIBROAKUSTISEN TERAPIAN ASIANTUNTIJOILTA JA KOULUTTAJILTA FT MARKO PUNKASELTA JA FT ESA ALA-RUONALTA LÄHETTÄMÄLLÄ S-POSTIA OSOITTEESEEN marko.punkanen(at)vibrac.fi

LÄHTEET 
Ala-Ruona, E. 2003. Fysioakustinen hoito osana erikoissairaanhoitoa ja 
kuntoutustutkimusta. Teoksessa E. Ala-Ruona, J. Erkkilä, R. Jukkola & 
K. Lehtonen (toim), Muistoissa Petri Lehikoinen 1940-2001. Jyväskylä: 
Suomen musiikkiterapiayhdistys ry, s. 173-193.

Wigram, A.L. 1996. The effects of Vibroacoustic therapy on clinical and non 
clinical populations. Thesis submitted for the degree of Doctor of 
Philosophy, London University, London, England.

Wigram, T., Dileo, C. 1997. Clinical and Ethical Considerations. In T. Wigram, 
C. Dileo (eds.) Music Vibration and Health. Cherry Hill, NJ: Jeffrey 
Books.